OMA NÄKEMYS

Olen syntynyt vuonna 1979. Ensimmäinen kosketukseni Irwiniin syntyi kuitenkin jo n. vuonna 1982 kun kuuntelin Irwinin lastenlauluja. "Inkkareita ja länkkäreitä"-levyllä vuonna 1977 ilmestyneet "Istuva härkä" ja "Jesse James" löytyivät useilta lastenlaulu-kokoelmilta ja ne kuuluivat suosikkeihini. En tosin tiennyt silloin esittäjästä mitään. Kappaleet kuitenkin tatuoituivat selkeästi muistiini.

Aloitin musiikkiharrastukseni pianon ja poikkihuilun soitosta n.9-vuotiaana. Mutta vasta teini-ikäisenä löysin musiikkia joka minuun kolahti - suomalaista rokkia. Soitinkin vaihtui kitaraan. Ensimmäinen löytöni oli Juice Leskinen. Sitten satuin kuulemaan radiosta kappaleen nimeltä "Ryysyranta meni". Kiinnostuin heti. Sain selville että artisti oli Irwin Goodman ja minun oli pakko saada hänen musiikkiansa lisää. Kuuntelin Irwiniä kirjastossa ja ostin kokoelmia. Kaikki mitä kuulin oli erikoisen hyvää. Päätin hankkia Irwinin koko tuotannon. Eli siis aivan kaiken mitä mies on koskaan tehnyt. Keräily alkoi ja kesti monta vuotta. Lopulta sain kasaan kokoelman joka sisälsi myös kappaleita joita ei oltu edes julkaistu. Mutta tahdoin myös saada selvää itse Irwinistä. Minkälainen hän on ollut? Keräsin tv-dokumentteja ja haastatteluja joissa sain nähdä Irwinin.

Teini-ikäni sijoittui 1990-luvun puoliväliin joten itse mestari oli jo edesmennyt. Ylä-asteella ja Lukiossa kukaan muu ei kuunnellut Irwiniä joten olin aika poikkeustapaus. Myöhemmin olen saanut ymmärtää, että en ole sellainen vaan Irwinin musiikin ihailijoita löytyy ikään, sukupuoleen tai asemaan katsomatta, kaiken sorttisista ihmisistä. Muuten musiiikkimakuni suuntautui 90-prosenttisesti suomalaiseen rock-musiikkiin. Se, että Irwinin musiikki luokitellaan jossain iskelmäksi, oli minulle outoa. Kirjastosta etsin Irwiniä rock-hyllystä, kunnes joku neuvoi, että Irwin löytyisi iskelmä-osiosta. Kun sain kuulla Irwinin koko tuotannon niin olen sitä mieltä, että Irwiniä ei voi laittaa mihinkään lokeroon. Ja yksi syy miksi Irwiniä niin kovin paljon kunnioitan on juuri monipuolisuus. Löytyy rokkia, boogiewoogie-poljentoa, bluesia, valssia, tangoa, joululauluja, lastenlauluja jne. eli siis oikeastaan lähes kaikkea mahdollista. Mutta pääasia tässä monipuolisuudessa on se, että Irwin loistaa kaikilla osa-alueilla. En ole löytänyt esimerkiksi parempaa joululevyä keneltäkään toiselta suomalaiselta artistilta. Siis joululevyä joka oikeasti toimii kun sen jouluna laittaa soimaan. En ole muuten iskelmä-muusiikin suurin ystävä. Irwinin kautta olen oppinut arvostamaan Helismaa-Kärki-Rautavaara-osastoa, jotka periaatteessa loivat suomalaisen viihdemusiikin. Myös Junnu Vainion levyjä hankin koska Vexi ja Irwin olivat hänen kanssaan hyviä kavereita. Silti Irwin oli jotain täysin ainutlaatuista ja erikoista. Irwinin kautta olen saanut edes jonkilaisen kosketuksen 60-70-lukujen Suomeen josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Kun on kuunnellut Irwinin tuotantoa 15-vuotta ja lukenut miehestä kaiken julkaistun kirjallisuuden niin historia on avautunut minulle paljon konkreettisemmalla tavalla kuin koskaan koulun oppitunneilla.

Irwinin merkitys suomalaiselle kevyelle musiikille on kiistattomasti suuri. Irwin oli ensimmäinen joka Suomessa julkaisi ns. aitoa materiaalia eli teki lauluja oikeista asioista asioiden oikeilla nimillä. Samaan aikaan kuvioon tulivat M.A. Numminen ja Hector mutta mielestäni Irwin on heidänkin seurassa poikkeustapaus. Olen aina sanonut että Irwin oli sydämeltään rock ja sanomaltaan punk. Irwin ja Vexihän vihasivat 60-luvun alun suomalaista iskelmää ja tekivät siksi niistä parodioita. Tuolloin suomalainen musiikki todellakin oli suurimmalta osaltaan käännös-iskelmää tai muuten ns. tyhjänpäiväistä sanojen helinää. Irwinin ja Vexin lähes kaikki laulut kiellettiin radiossa 60-luvulla milloin mistäkin syystä. Vuonna 1965 Suomessa toimi vielä raati joka kuunteli kaikki radiosoittoon tulevat kappaleet ja arvoivat mm. niissä esiintyvien laulajien äänenpuhtautta. Tästä syystä mm. useat Beatlesin singlet päätyivät soittokieltoon. Kun Irwin tuli kuvioon mukanansa M.A.Numminen niin raati pääti lopettaa toimintansa. Tässä pieni esimerkki sen aikaisesta radiopolitiikasta. "Työmiehen lauantai"-kappalekin kuultiin radiossa ensi kertaa leikattuna muotoon Yömiehen lauantai, koska työmiehiä ei olisi saanut solvata.

Palatakseni itse mieheen ilmiön takana...muistan kun katsoin ensimmäisen saamani tv-haastattelun jossa haastattelijana toimi Timo T.A. Mikkonen, ja ohjelma nimi oli Tähtihetki, niin tuntemani tunne oli pettymys. Mutta silloin tajusin että todellakin Irwinin kappaleiden sanojen takana oli Vexi ja Irwin oli (ainakin v.1990) hyvinkin normaali suomalainen mies....mutta erittäin lahjakas sellainen. Irwinin yli 300:sta laulusta vain n. 30 on varsinaisia "ryyppylauluja" vaikka toki monissa kappaleissa sivutaan tätä rillumarei-henkeä, mutta monista eri näkökulmista. Lauluista löytyy todella paljon elämän filosofiaa. Tämä olikin silloiselle lukiolaiselle kova juttu. Kaverini eivät tätä näkökulmaa juuri ymmärtäneet. Mutta kun eräänä kauniina päivänä filosofian opettajamme toi filosofian tunnille Irwinin musiikkivideoita ja aiheesta keskusteltiin koko tunti niin sain mahtavalla tavalla vahvistuksen omaan näkemykseeni. Eli että Irwinin lauluissa on sitä filosofiaa ja sitä onkin paljon enemmän kuin alkoholin käytön kannustusta tms. Näitä lauluja on Irwinin tuotanto pullollaan mutta kyseiset kappaleet eivät koskaan nousseet Irwinin imagon takia ns. pintaan.

1970-luvun lopulla Irwinin musiikki oli hyvinkin iskelmällistä ja sai uusilta rokkareilta ja punkkareilta osakseen kritiikkiä. Vexi oli siirtynyt Fazerin ja Toivo Kärjen leipiin jo 60-luvun lopulla ja Vexin iskelmällinen sanoitustyyli alkoi kuulua myös Irwinin muusikissa. Jossain haastattelussa 90-luvulla Juice Leskinen harmitteli että Vexi Salmi lähtee teksteissään liika mielistelemään Suomen kansaa. Joltain osin yhdyn Juicen mielipiteeseen. Vexikin on tämän omalta osaltaan osittain tunnustanut sanomalla että hän yrittää vain pitää miehen tiellä. Mikä tarkoittaa siis sitä, että hän halusi että Irwinillä riitti suosiota ja keikkoja. Silti en ole Juicen kanssa täysin samaa mieltä. Irwinin ja Vexin musiikillinen taival oli yhteen solmittu. Vexi oli tuntenut Irwini jo 3-vuotiaasta saakka ja oli ainoa joka pystyi tekemään oikeat sanat jotka sopivat Irwinin suuhun. Vexi teki todella paljon sanoja muille iskelmäartisteille. Kuitenkin vain Irwin oli hänen oma henkireikänsä ja temmellyskenttänsä jossa hän saattoi toteuttaa itseään täysin vapaasti ja aidosti.

Omissa korvissani Irwin on poikkeuksellinen myös siksi että yksikään hänen julkaisema kappale ei kuullosta huonolta. Kyllähän Irwinin laajaan tuotantoon muutama heikompi tuotoskin mahtuu mutta nämä julkaisut ovatkin sellaisia joissa Irwin ja Vexi eivät ole tehneet yhteistyötä.

Mielestäni Irwin on ehdottomasti aliarvostetuin säveltäjä Suomessa. Tähän on monia syitä. Yksi syy on se ettei ihmiset tiedä mitä kaikkea Irwin ehti tehdä pitkällä urallaan. Yksi syy on se, että suuri yleisö muistaa Irwinin loppuvuodet eli Rentun ruusun ja jo ikääntyneen vanhan muusikon josta oli tullut alkoholin suurkuluttaja. Itse tahdon aina muistaa Irwinin nuorena ja lahjakkaana muusikkona jolle kaikki oli mahdollista ja jota kaikki ihannoivat. Toinen iso asia on Irwinin lauluääni. Irwiniä on aina pidetty yleisesti huonona laulajana. Mielestäni tämä ei pidä todellakaan paikkaansa. Irwin oli erittäinkin hyvä laulaja ja omasi todella laajan ääniskaalan ja osasi laulaa monilla eri tyyleillä. Ennen ensilevytystä Vexi pyysi Irwiniä laulamaan honottavalla tyylillä koska se oli silloin ulkomailla muodissa. Irwin piti Vexin ideaa hulluna. Hän halusi laulaa kunnolla. Myöhemmin Irwin levytti useita tangoja ja muita kappaleita joissa Irwinin "oikea" lauluääni pääsee esiin. Huonosti laulaminen oli siis valinta ja tyylikysymys. 80-luvulle tultaessa Irwinin ääni oli muuttunut huomattavasti elintavoista johtuen joten enää tuo laajaskaalainen monitaituri ei ollut parhaassa iskussaan. Tosin tuhansien keikkojen kuluttama ääni sopi mitä parhaimmiten uusien rallien tyyliin. Äänestä kuului nyt elämäkokemus. Lauluäänessähän on aina tärkeintä persoonallisuus. Ja Irwinin ääni oli todellakin persoonallinen. Lauloi hän sitten millä tyylillä tahansa.

Ilmiötä Goodman - Hammarberg ei tulla koskaan unohtamaan



Minä mestarin haudalla v.1997. Rest in Peace Antti Hammarberg / Irwin Goodman.