Vexi Salmi

Eläköön ja uraa!

Tapasin Vexi Salmen Esplanadin Kappelin terassilla todella kuumana ja aurinkoisena päivänä. Juttelutuokio venyi pitkäksi ja se oli erittäin antoisa. Kerroin näillä sivuilla jo vuosi sitten tulevasta Vexin haastattelusta mutta kiireet olivat molemmilla esteinä. Nyt voin onnellisena todeta, että haastattelu on tehty ja tässä teille kaikille irwinisteille haastattelun parhaat palat.



Aloitin haastattelun menemällä kahden ensimmäisen studioalbumin ohi sillä niistä on olemassa todella paljon tietoa. Keskustelimme siis ”Osta minut”-levystä joka julkaistiin keväällä 1967. Levyltä löytyy kovin erikoisia Irwin-julkaisuja kuten esim. ”Isä-Jussin neuvot”, ”Olen hermostunut” tai ”Valvo, Jaakko”. Ja toisaalta levyltä löytyy toimivia ralleja kuten ”Homma käy” ja todella kaunis kappale ”Äiti”. Levy oli siis rikkonainen ja kokeileva. Levyä tehtiin myös kovalla kiireellä sillä Seutulan reissun takia levy-yhtiö ei voinut julkaista Irwiniltä mitään uutta neljään kuukauteen. Vexi kertoi että tuossa vaiheessa he olivat Irwinin kanssa tulleet tulokseen, että tämä ns. folk-soundi oli koluttu kahdella ensimmäisellä albumilla jo loppuun. Pojat eivät kuitenkaan oikein tienneet mihin suuntaan musiikillisesti lähtisivät. Levyltä löytyy myös kaksi punk-henkistä rock-kappaletta ”Kaksi nuorta kovanaamaa” ja ”Haista itse vaan”. Olen usein pohtinut olisiko ”Haista itse vaan”-kappale ollut ensimmäinen Suomessa julkaistu rock-kappale tai ainakin ensimmäinen rock-kappale, jossa on käytetty särö-efektiä. Kysyin asiaa Vexiltä ja Vexi oli sitä mieltä että asia olisi juuri näin. Irwin ja Vexi olivat kuulleet särön käyttöä Yarbirds -yhtyeen kappaleella ”For Your Love” ja heti kun särö-efekti oli saapunut Helsingin musiikkiliikkeeseen vuonna 1967, niin se oli käyty sieltä heti ostamassa. Kun tämä erikoinen särö-pedaali oli ostettu, niin sitä kokeiltiin onnistuneesti kyseiseen ”Haista itse vaan”-kappaleeseen.

Irwinhän tunnetusti soitti itse kitaraa keikoilla ja kahdella ensimmäisellä studioalbumillaan. Kysyin Vexiltä soittiko Irwin koskaan vuoden 1966 jälkeen enää mitään soitinta levyillänsä. Vexi kertoi, että Irwin soitti viimeisen kerran omalla levyllään kitaraa kappaleessa ”Muutakin on kierretty kuin tahkoa”. Kappaleen idea tuli kaverusten lapsuusystävältä Jouko ”Tutti” Ridalta. Rita kertoi myös tarinaa rikkaasta pirtun salakuljettajasta jonka pohjalta tehtiin ”Kieltolaki”.

Kysyin Vexiltä kadonneesta kappaleesta ”Arho”. Kyseistä harvinaisuutta oli etsitty v.2001 julkaistulle ”Erikoiset”-levylle mutta etsintä ei tuottanut tulosta. Kun Toivo Kärki oli kuullut kappaleen kertosäkeen, niin tuomio oli ollut ehdoton: tätä ei koskaan julkaista! Kyseinen kertosäe meni näin:

Kaadettu on kaskesta jo viimeinenkin kanto
ei lainkaan eripuraa
vuorossa on ystävyys ja avunanto
siis eläköön ja uraa!

Kyselin myös muista lauluista jotka eivät koskaan äänilevyille päätyneet. ”Veroa, veroa”-kappale oli tilattu tv-ohjelmaan "Kunnian ja omantunnon kautta”, jossa Irwin soitti ja lauloi kyseisen harvinaisuuden ilman taustabändiä vuonna 1984. Kyseessä ei siis ollut kappale joka olisi pudonnut pois ”Härmäläinen perusjuntti”-levyltä. Yleensäkään tällaisia ylijäämäkappaleita ei Vexin mukaan ollut, lukuun ottamatta ”Tavallinen hanttimies”-kappaletta jonka pojat jättivät pois ensimmäiseltä studioalbumiltaan. Vuonna 1974 Irwin kutsuttiin mukaan Euroviisujen karsintaan. Kiireellä kisaan tehtiin kappale nimeltä ”Miniminimaalista”. Irwin oli saapunut ulkomaanreissulta Suomeen yöllä ja aamulla oli jo aika esittää kappale, jonka sanoja hän ei muistanut. Vexi oli heilutellut isoja kylttejä (kissankokoisia kirjaimia) Irwinin edessä sillä Irwinin silmät olivat aivan turvoksissa ja ummessa reissun jälkeen. Äänikään ei ollut kunnossa joten homma meni niin sanotusti reisille sillä kertaa. Itselläni on Ylen kanavilta tullut pätkä (v.1967) jossa Irwin on Seutulassa ja laulaa punkkansa päällä joululaulua tyyliin ”verokarhutkin lepäävät silloin, saat rauhassa olla sä illoin”. Kysyin Vexiltä olisiko kyseessä ”Verokarhu”-kappale joka on aikoinaan esitetty TV-ohjelmassa Ski After Ski Ruka Show v. 1967 nimellä "Kattoteline ja kalliit sukset". Hyräilin kappaletta Vexille ja hän sanoi että kyseessä saattaa olla sama laulu. Vexi vaan ihmetteli kuinka kuvausryhmä olisi Seutulaan aikoinaan päästetty.

Juttelimme myös ”Mutakuono ja lakupelle”-kappaleesta sillä kyseessä on laulu joka on aiheuttanut aikoinaan pienoisen skandaalin ja Vexi on useasti maininnut katuvansa tuon sanoituksen julkaisua. Kappalehan oli irwailua suomalaisten rasismille. Mutta kun kertosäe menee tyyliin: ”Ulos mutakuono ja joka lakupelle, joita viidakossa on grillannut helle” niin väärinymmärrykselle annetaan myös tilaa. Vexin puoliso oli ehdottanut, että Vexi kieltäisi koko sanoituksen mutta Vexi ei sentään sitä halua tehdä, vaikka hän saakin tuosta sanoituksesta kommentteja vielä nykyisinkin. Vexi kertoi, ettei myöskään Irwin ollut koskaan ulkomaalaisvastainen ihminen. Moni meistä on nähnyt Neil Hardwickin ohjelman vuodelta 1989 jossa keskustelevat Irwin, Vexi ja Juice Leskinen. Ohjelmassa keskustellaan mm. juuri tästä kappaleesta ja Irwinin kommentit eivät tuossa tilanteessa olleet kovinkaan ymmärtäväisiä. Ohjelma oli live-lähetys ja Vexi ei voinut muuta kuin huutaa Irwinille, että ”nyt Umpi hiljaa!”. Vexi arveli että Irwinin tuon aikainen siipijengi ja raju alkoholin käyttö on voinut vaikuttaa Irwinin sen hetkiseen mielipiteeseen tästä ulkomaalaisasiasta.

Vuosina 1976-1980 Irwinin hovisovittajana toimi mies nimeltä Paul Fagerlund. Fagerlund käytti taiteilijanimeä Rudolf Holtz ja tätä nimeä alkoi käyttää myös Irwin itse. Irwin käytti Fagerlundin nimeä koska omiin nimiin tehtyjen laulujen korvaukset menivät aina suoraan verottajalle. Tieto siitä, että Irwin käytti taitelijanimeä Rudolf Holtz, julkaistiin vasta Irwinin kuoleman jälkeen. Vexi kuitenkin kertoi, että aivan kaikki Rudolf Holtz- nimellä tehdyt kappaleet eivät ole Irwinin vaan Fagerlundin sävellyksiä. Noina vuosina Irwinin sävellysinto oli kuitenkin hurjimmillaan. Irwin sävelsi parhaimmillaan kolme studioalbumia vuoden aikana (pienellä Fagerlundin avustuksella toki). Kysyin miten noin uskomaton tahti on voinut olla mahdollista niin Vexi vastasi että hän määräsi kappaleiden tekotahdin. Vexi siis pakotti Irwinin säveltämään. Vexi heräsi aina aikaisemmin ja teki sanoituksen ja herätteli Irwinin tekemään töitä. Myös Irwinin viimeinen sävellys omalle levylle (”Kukka rintaan”) syntyi näin. Vexi oli vaan jatkuvasti kysellyt, että etkö voisi nyt jotain välillä itse säveltää.

Irwin julkaisi v. 1980 levyn nimeltä ”Keisari Irwin I”. Levyn julkaisuun liittyen Vexi pääsi viimeinkin kostamaan vanhan tempauksen. Kun kaverukset olivat 1960-luvun alussa Saksassa, niin pojat jatkuvasti mittasivat paremmuuttaan, milloin milläkin tavalla. Tällä kertaa Vexi hävisi Irwinille korttipelissä ja häviäjän kohtalo oli leikata päänsä kaljuksi. Vexi sanoi että hän sen tekee (ja teki myös) sillä ehdolla että joskus tulevaisuudessa Irwinin täytyy leikata päänsä kaljuksi jos Vexi niin haluaa. Ja tämän kyseisen levyn kannessahan Irwin paistattelee ”Kekkosena” valtaistuimellaan kalju loistaen. Vexi oli vedonnut vanhaan vetoon joten suurempia taivutteluita ei tällä kertaa tarvittu.

Kysyin Vexiltä myös vuosista 1980-1983 jolloin kaverukset olivat riidoissa. Vexi oli tuohon aikaan innostunut joogasta ja kaikenlaisesta ”päällä seisomisesta” joka veisi nopeaan valaistumiseen. Vexiä kiinnostivat itämäiset uskonnot ja filosofiat kuten buddhalaisuus. Hän kävi myös suomalaisella selvännäkijällä joka kerran tokaisi Vexille: ”Sinun pitäisi soittaa Irwinille”, johon Vexi oli vastannut ”Miksi ihmeessä?”. Selvännäkijä vastasi että sinulla on Irwinille asiaa. Ja vaikka Vexi ei tätä aivan heti niellytkään niin hän kuitenkin suostui selvännäkijän pyynnöstä soittamaan Irwinille muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Siitä kaverusten ystävyys pikkuhiljaa palasi ennalleen. Ystävykset sopivat että lähdetään vielä kerran Saksaan ja rahoitetaan matka Nykypostin kustannuksella ja mukaan otettiin myös Jyrki Hämäläinen. Eräänä päivänä tuon matkan aikana Irwin ja Vexi istuivat tuntihotellin puhki käytetyllä sängyllä ja Vexi sanoi Irwinille: ”Tehdäänkö se vielä kerran, Umpi?”. Irwin oli jälleen tapansa mukaan ensin hieman vastahankainen ja vastasi että ”älä nyt taas ala painostamaan”. Vexi jatkoi painostamistaan kunnes Irwin vastasi myöntävästi ja näin luotiin mahdollisuus seuraavalle yhteiselle levylle.

Irwinin toisen korvan kuuroutuminen tapahtui sillä aikaa kun kaverukset eivät pitäneet toisiinsa mitään yhteyttä. Lääkärinlausunnossahan mainittiin, että Irwin oli kykenemätön entiseen ammattiinsa nähden eikä siis voinut enää toimia säveltäjänä, sovittajana tai esittävänä muusikkona. Irwin haki taitelijaeläkettä mutta vastaus oli sen ajan mukainen: kyseinen artisti ei ollut tarpeeksi ansioitunut saamaan taitelijaeläkettä. Hommia oli siis jatkettava. Irwin teki v.1982 studioalbumin ”Lauluja lapsille” jonka kappaleet sävelsi ja sanoitti Ossi Riipi. Vuonna 1983 Irwin julkaisi ”Uudet protestilaulut”-albumin jonka kappaleet sävelsi ja sanoitti Tapani Koivisto. Kyseiset julkaisut julkaistiin ainoastaan kasetteina ja ne ovat selkeästi alemman tason materiaalia kuin mikään muu Irwinin tuotanto. Onneksi pojat sopivat riitansa ja aloittivat jälleen yhteistyön. Vexi antoi levyllisen sanoituksia Irwinille sävellettäväksi mutta aikaa kului eikä sävellyksiä enää syntynyt entiseen tahtiin. Irwin vetosi tekosyihin, mutta Vexi arvasi että mies ei ollut enää entisensä, joten Vexi ehdotti Irwinille säveltäjäkaveria. Ehdokkaat olivat Jori Sivonen ja Kassu Halonen. Irwin ei missään nimessä halunnut mitään iskelmäkaveria vaan rock-henkisen miehen ja nämä kriteerit täytti Kassu Halonen. Vexi tiesi Kassun jo niinkin kaukaa kuin vuodesta 1966. Kassu sai siis loput kappaleet sävellettäväkseen ja näin syntyi ”Härmäläinen perusjuntti”. Irwinin ja Kassun yhteistyö oli saumatonta ja molemmat kunnioittivat toisiaan. Irwin oli usein myös hankala, kun lauluja äänitettiin 80-luvulla, mutta Kassu kesti mestarin kiukkuilut aina.

Omasta mielestäni legendaarisin levy suomalaisessa rillumarei- musiikissa on Irwinin ja Esa Pakarisen ”Lonkalta”, joka julkaistiin vuonna 1970. Syitä legendaarisuuteen on useita. Ensinnäkin levyllä kohtaa kaksi eri rillumarei- sukupolvea ja heti toiseksi levy on ns. live-veto eikä siis ylitarkkaan tuotettu tuotos. Juuri tämä rento live-meininki sopii rillumareihin kuin nyrkki silmään. Levyn kappaleet olivat sikermiä Irwinin lauluista, joihin Vexi teki uudet sanat. Ja tällä levyllä huuli todellakin lentää. Vexi kertoi että äänitykset vedettiin kirjaimellisesti lonkalta eli äänitykset on purkitettu ensimmäisellä tai toisella otolla. Kun Irwin ja Esa laulavat duettoja niin jätkät heittävät väliin huulia toisillensa. Nämä huulet on myös heitetty lonkalta eli niitä ei ole etukäteen Vexi kirjoittanut.

Keskustelimme myös Irwinin ns. kellarivaiheesta (1974-1975) jolloin mestari linnoittautui Lielahden asuntonsa kellariin ja vietti aikansa kuningas alkoholin seurassa. Alkoholin käytön määrästä on liikkunut mitä erilaisimpia huhuja. Vexi sanoi että Irwin joi pahimmillaan kaksi pulloa Koskenkorvaa päivittäin. Kunnes sitten Keihänen ja Vexi veivät Irwinin sairaalaan ja alkoi vuoden ajan kestänyt raittiusaika. Kun korkki jälleen karkasi Irwiniltä 80-luvun loppupuolella, niin tahti oli sama eli kaksi pulloa kossua päivässä. Eikä tuota tahtia voi kukaan juoda ilman että siitä seuraisi erittäin vakavia terveydellisiä seurauksia. Vexi vei Irwinin jälleen Mehiläisen sairaalaan Joulukuussa 1990. Irwin oli erittäin huonossa kunnossa. Vexi kertoi että Irwin itsekin tajusi lähdön olevan lähellä.

Vexi on aikaisemmin haastatteluissa kertonut että hänen mielestään Irwin oli oman aikakautensa paras tekstinkäsittelijä. Kysyin mitä hän tällä tarkalleen tarkoitti. Vexi selitti että hän tarkoitti tekstinkäsittelyä laulaessa, Irwinin fraseeraus oli luonnollista ja omaperäistä. Monet laulajat kun laulavat nuottien mukaan ns. kulmikkaasti. Vexi myös paljasti että on itsekin joskus esiintynyt äänilevyllä. Kyseessä oli ”Häirikkö”-kappale jonka kertosäkeen lopussa tulee (varmasti monille tuttu) huuto ”Hyvä Suomi, Hyvä Suomiiii!”, kyseinen huutaja on siis Vexi Salmi. Vexi oli heittänyt omia huutojaan myös ”Inkkareita ja länkkäreitä”-levylle.

Keskustelimme myös Irwinin loppuaikojen ns. herkistä ja tunteikkaista kappaleista ”Viimeinen laulu” ja ”Tumma virta”. Kun Irwin sai näiden kappaleiden kaltaisia sanoituksia eteensä, niin kommentti oli aina ollut sama: ”Von! Taasko näitä! Onko pakko?” Kun Irwin sitten lauloi näitä kyseisiä kappaleita studiolla, niin hän itki. Eikä ihme sillä olihan laulut hänelle tehtyjä, koskettavia tarinoita. Kymmenisen vuotta sitten Vexi kertoi eräässä lehtihaastattelussa, ettei pysty Irwinin musiikkia kuuntelemaan koska se tuo mieleen liian paljon muistoja. Kysyin miten asia on tällä hetkellä ja Vexi kertoi nykyään joskus öisin kuuntelevan joitakin kappaleita vaikka ne haikeita muistoja tuovatkin mieleen.

Kerroin Vexille että itseäni on aina kiehtonut ns. Irwin-mysteeri eli kuka oikeasti oli tuo mies maskin takana. Vexi kertoi, ettei hänkään koskaan saanut tietää ns. oikeaa totuutta tuosta miehestä sillä Irwin ei puhunut syvimmistä tunnoistaan koskaan. Keskustelu kääntyi haikeisiin muisteloihin ja Vexi kertoi kuinka Irwin oli mm. kysynyt isänsä hautajaisia varten Vexiltä runoa. Vexi oli tehnyt runon, mutta vaikka Irwinin ja hänen isänsä välit olivat aina olleet kaukaiset, niin Irwin ei kyennyt tuota runoa haudalla lukemaan vaan heitti runolappusen haudan syvyyksiin

Tomi Räsänen 8.6.2009