IRWININ ELÄMÄÄ

Esipuhe

Irwinin elämästä on netissä monia tiivistelmiä. Tämä tiivistelmä on täysin omin sanoin kerrottu tarina joka ei ole suoraa kopiota jostain tietystä teoksesta. Tämänhetkinen tiivistelmä on lyhyt ja nopea katsaus. Kun uusi kattavampi tiivistelmä päivitetään niin siitä ilmoitetaan etusivun uutisissa. Ja ennenkuin pääsette hukkumaan tekstin tulvaan niin tässä pieni tiedon jyvä alkuun jota moni ei varmastikaan tiedä. Irwin esitti v. 1959 Elviksen "Party"-kappaleen laulukilpailuissa mutta ei sijoittunut laisinkaan sillä tuomaristossa oli Olavi Virta joka oli sitä mieltä, että tästä pojasta ei ole mihinkään. Irwin sai sitten kuitenkin vuonna 1988 Olavi Virta-stipendin "korkeatasoisista suorituksista suomalaisessa viihdemusiikissa". Tämä introksi, olkaa hyvät.

Alku

Antti Yrjö Hammerberg syntyi Hämeenlinnassa 14. Syyskuuta 1943, Höyhensaaren synnytyssairaalassa. Antin äiti Kirsti Hammarberg joutui yksinhuoltajaksi kun hänen miehensä lähti heti sodan jälkeen pois paikkakunnalta. Jo n. kolmen vanhana Antti tapasi Veikko Salmen. Vexi asui myös Rinkelinkadulla, vain muutama talo erotti heidät. Siitä alkoi pitkä ystävyys. Antti oli musikaalinen jo nuorena. Hän lauloi ja soitti pianoa ja kitaraa. Vuonna 1960 pojat lähtivät Saksaan hanttihommiin. Siellä syntyi mm. "Rekkamiehen lauantai" josta muokattiin myöhemmin tutuksi tullut "Työmiehen lauantai". Vexi joutui palaamaan Suomeen vuoden päästä armeijaan mutta Antti vietti Saksassa vielä toisen vuoden kunnes armeija kutsui hänetkin takaisin kotimaahan. Irwin Goodman-nimen keksi Vexi. Benny Goodmanilla oli nuorempi veli joka soitti saksofonia ja oli hieman huonompi soittaja eikä siksi saanut koskaan soittaa sooloja. Veljen nimi oli Irving Goodman. Tällä nimellä Irwin esiintyikin alkuaikoina kunnes nimi muutettiin hieman enemmän suomiystävällisemmäksi.

Kansa pyysi lisää, kielsin taikka tahdoin

Monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen Irwin ja Vexi saivat tahtonsa läpi ja ensimmäinen single näki päivänvalonsa vuonna 1965. Single oli "En kerro kuinka jouduin naimisiin". Ensimmäinen studioalbumi tehtiin heti seuraavan vuoden alussa ja se menikin heti listaykköseksi. Ensimmäinen alamäki koitti 1970 kun väsynyt laulaja ei jaksanut enää säveltää ja rahahommatkin olivat menneet pieleen. Irwin kuitenkin nousi suurempaan suosioon kuin koskaan uudella hitillään "St.Pauli ja Reeperbahn. Tästä alkoi Irwinin kulta-aika. Sävelkynä oli terävimmillään, sovittajatiimi hitsautunut parhaimmilleen ja Irwinin äänikin oli saanut iän myötä sopivaa karheutta. Irwin ei kuitenkaan maksanut veroja vuoden 1968 jälkeen ja tästä aiheutui hänelle ongelmia koko loppuelämänsä ajaksi.

Taisi hommat nää nousta mulle nuppiin

Verot eivät kuitenkaan vielä vieneet miehen mietteitä sillä vientiä riitti. Jopa ulkomailla asti. Myöskin seuraava Syksyn sävel voitettiin kappaleella "Poing Poing Poing" ja tuo kappale on levytetty englanniksi Saksassa, Tanskassa, Norjassa ja Hollannissa. Irwin kuitenkin kutsuttiin Saksaan vuonna 1972 Phonogramin toimesta. Levy-yhtiön pomo oli erittäin rento ja antelias. Ja tietenkin juomaa riitti. Irwinin oli tarkoitus laulaa "Poing Poing Poing" saksaksi mutta työnteosta ei tullut mitään vaan pojilla matka meni lomailuksi. Tämä ei kuitenkaan levy-yhtiön pomoa harmittanut eikä itse Irwiniäkään. Suosiota riitti Suomessa yllin kyllin. Seuraavana vuonna Irwin tapasi Riitan lentokoneessa matkalla Las Palmasiin ja tämä olikin tärkeä käännekohta Irwinin elämässä. Mutta ne niin...ne verot.

Haistakaa paska koko valtiovalta

Vuonna 1975 taiteilija ei enää jaksanut. Veromätkyt olivat hurjia eikä voimia säveltämiseen enää ollut. Irwin myi hätäisesti kaikkien aikaisempien laulujensa oikeudet Fazerille isosta käteissummasta jolla hän sai hieman ruokittua verokarhun loputonta nälkää. Irwin vietti hiljaiseloa lähes puolitoistavuotta. Kaverit kuitenkin auttoivat miehen pahimmalta pohjalta pois ja elämänhalu palasi uusien sävelten kera. Ja jälleen Irwinin ura pomppasi korkeammalle kuin koskaan. Alkon johtaja otti Vexiin yhteyttä koska halusi Alkon lähtevän sponsoroimaan Irwinin uutta levyä kun Irwin nyt oli ns. raitistunut. Alkon johtaja oli keksinyt uusiosanan Häirikkö ja siitä syntyikin uusi hitti. Häirikkö-sanaa ei todellakaan tunnettu Suomen kielessä ennenkuin se esiintyi Irwinin kappaleessa. Tämä käy ilmi aiheesta kertovista kirjoista. Myöskin "Haistakaa paska koko valtiovalta" oli suuri hitti ja mestarilla riitti jälleen kysyntää.

70-luvun loppu

1970-luvun lopulla Vexi oli perustanut oman levy-yhtiön Levytuottajat Oy:n. Vexi halusi luonnollisesti Irwinin omaan talliinsa. Suostuttelu oli kuitenkin vaikeaa sillä Fazer tarjosi suuria summia Irwinille jottei hän vaihtaisi levy-yhtiötä. Lopulta Vexi sai kuitenkin tahtonsa läpi kuten aina. Irwin teki Fazerin kanssa kolmen levyn sopimuksen. Irwin sai jälleen ison tukun käteistä ja sovittiin että hän tekisi vielä kolme levyä Fazerille ja olisi sitten vapaa lähtemään. Irwin ja Vexi ryhtyivät vauhdilla toimeen. Miehet melkein asuivat studiolla. Vuonna 1977 julkaistiin "Kolmastoista kerta" ja "Inkkareita ja länkkäreitä"-albumit ja alkuvuodesta 1978 "Cha Cha Cha". Näin sopimus raukesi ja Irwin oli vapaa. Myös yksityiselämässä tapahtui sillä Riitta oli tullut raskaaksi. Ensimmäinen Vexin levy-yhtiölle Irwinin tekemä levy olikin "Tyttö tuli". Levy sai paremman vastaanoton kuin kolme edellistä. Laskusuhdanne oli kuitenkin jälleen edessä. Riitta muutti Heinäkuussa 1979 Helsinkiin heidän tyttönsä Heidin kanssa ja näin Irwin oli yksin. Riitta kuitenkin palasi takaisin.

Jälleen alamäkeen

Kun tultiin 1980-luvulle niin Irwin oli juuri tehnyt edellisenä vuonna kaupallisesti epäonnistuneen albumin "Keisari Irwin I". Keikkoja ei juurikaan ollut. Irwin ja Vexi ajautuivat myöskin riitoihin. Irwin teki kaksi albumia ilman Vexiä. Nämä olivat "Uudet protestilaulut" ja "Lauluja lapsille". Nämä studioalbumit julkaistiin vain kasetteina eivätkä levyt olleet menestyksiä. Muutenkin oli vaikeaa. Irwin tuomittiin kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä veropetoksesta vuonna 1980 ja samana vuonna hän myi luvatta 12 laulun masternauhat tamperelaiselle yrittäjälle joka valmisti nauhoista 6000 kappaletta kasetteja. Irwin tuomittiin ensimmäistä kertaa Suomessa piratismista. Vuonna 1982 Irwiniltä kuuroutui toinen korva ja muusikon ura näytti olevan ohi. Hän haki taitelijaeläkettä mutta vastaus oli seuraavanlainen: ei ole tarpeeksi ansioitunut suomalaisessa viihdemusiikissa. Aika uskomaton tuomio täytyy sanoa.

80-luvun nousut

Lopulta Irwin ja Vexi kuitenkin sopivat riitansa ja päättivät tehdä "sen" vielä kerran. Mukaan päätettiin ottaa toinen säveltäjä. Ehdolla oli kaksi kaveria. Irwin valitsi Kassu Halosen koska näistä kahdesta miehestä Kassu oli enemmän rock. Ja näin sitten syntyi "Härmäläinen perusjuntti". Levy myi kultaa ja Irwin oli jälleen pinnalla. Irwin sävelsi puolet levyn kappaleista. Mukaanlukien nimikappaleen joka oli levyn hitti. Seuraava rockahtavampi levy "Dirly Dirly Dee" ei ollut yhtä kova menestys, ehkä juuri sen rokkaavuuden takia. Irwiniltä odotettiin muuta. Jälleen tuli hiljaisempi aika. Ja hiljaiset ajat ovat Irwinin uralla tietäneet vain ja ainoastaan yhtä asiaa: uutta kovempaa nousua! Ja näin kävi nytkin. Nyt Kassu sävelsi kaikki kappaleet (osan Kisu Järnströmin kanssa) ja tuloksena oli yksi kaikkien aikojen myydyimmistä suomalaisista levyistä: Rentun ruusu. Irwin oli nyt kaikkien huulilla. Keikkaa riitti kaikille päiville. Irwin teki keikkaa bändinsä kanssa (Irwinin Lapset) mutta myöskin yksin. Irwin ei pystynyt kieltäytymään yhdestäkään keikasta. Taiteilija teki jopa 300 keikkaa vuodessa. Ja tuo määrä on huikea. Nykyisin huippuartistit tekevät n. 500 keikkaa kymmenessä vuodessa. Irwin teki tuon määrän parissa vuodessa. Ei siis ihme jos terveys alkoi pettämään Rentun ruusun-aikoihin.

Levyjä liukuhihnalta, keikkoja ylenmäärin

Irwinin levytystahti kuitenkin vain kiihtyi Rentun ruusun myötä. Irwin teki heti perään "Vuosikerta -89"-levyn ja seuraavana vuonna "Hurraa"! Me teemme laivoja". "Vuosikerta -89" myi vielä hyvin Rentun ruusun vanavedessä mutta hittejä levyiltä ei enää löytynyt. Irwin osallistui vuonna 1990 Syksyn säveleen koska valta oli jälleen tässä kilpailussa palautettu kansalle. Irwin tuli kisassa toiseksi kun Rainer Friman voitti. Syksyn sävelessä esitetyn kappaleen nimen mukainen albumi "Ai ai ai kun nuori ois" päätettiin julkaista Joulukuussa 1990.

Matkan pää

Irwin oli keikkamatkalla Viipuriin soittamaan siellä työskenteleville suomalaisille rakennusmiehille. Kun soittajaporukka saapui Viipurin hotelliin niin Irwin tunsi itsensä sairaaksi joten hän lähti Suomen puolelle lääkäriin. Lääkärissä todettiin flunssa. Irwin palasi Viipuriin mutta myöhästyi keikaltaan. Paluumatkalla taiteilijalle iski sydänkohtaus. Mies ei ollut juonut viinaa päiväkausiin. Tullimiehet kuitenkin sanoivat vain että "votkaturist" ja miehet sekä auto tutkittiin. Tullissa meni aikaa pari tuntia ja kun seurue saapui Haminan sairaalaan oli Irwin jo menehtynyt. Näin surullisesti loppui suuren kansantaiteilijan pitkä tie 14.Tammikuuta 1991.