LEVYARVOSTELUT

Hurraa! Me teemme laivoja

Levyn nimiraita joka on myös aloituskappaleena on siitä erikoinen tapaus, että se vielä vuonna 1990 joutui kiellettyjen kappaleiden listalle radioissa. Kyseinen suoritus on mielestäni kunnian ja hatunnoston arvoinen! Syy radiosoiton kielton oli se, että kappaleessa mollattiin Wärtsilää. Tämän tiedon varmuudesta en kuitenkaan voi mennä takuuseen. Jossain vaiheessa sen olen kuitenkin jostain muistiini poiminut. Vexin muistin mukaan kyseistä rallia soitettiin vain jonkin verran paikallisradioissa ja hänen mukaansa levy oli tasapaksua Irwiniä joka saavutti vain hänen uskollisimmat ihalijansa.

Kun itse aikoinaan (vuonna 1994) sain tämän LP:n itselleni niin en pitänyt levyä erityisenä tapauksena Irwinin muuhun tuotantoon verrattuna. Nyt reilu vuosikymmen myöhemmin olen hieman muuttanut mielipidettäni.

Aloitin levyn kuuntelemisen nyt arvostelua varten enkä edes miettinyt enkä muistellut mitä kappaleita levy piti sisällään. "Hurraa! Me teemme laivoja"-kappale on tekstiltään oiva mielenilmaus lama-ajan teollisuuden tuhlausmentaliteetista. Sävellyksellisesti tästä kertosäkeellisestä marssista ei kuitenkaan hitiksi ollut. Mutta kun päästään levyn kakkosraitaan niin päästäänkin asiaan. "Neito kaunoinen" alkaa traditionaalisella "sä kasvoit neito kaunoinen isäsi majassa.." mutta ralli lähteekin kulkemaan omia polkujaan "kun kulkuri sinulta neitsyyden vei halkovajassa". Itse en edes tuntenut kyseistä traditionaalista laulua 15-vuotiaana teininä. Eli tämä ralli on minulle se alkuperäinen. Bändi lähtee jammaamaan heti kun alun kuoro-osuus loppuu eikä svengi lopukkaan kuin vasta levyn loppuessa. Seuraavana on vuorossa tunnelmallinen "Taivaan tuuliin" (samannimisen kappaleen on levyttänyt Juice Leskinen v.1981 albumilla Ajan henki). Kappale on jälleen osastoa "nuoruuden kaipuu" mutta sanoitus ja Irwinin tulkinta tekevät tästäkin kappaleesta täysin ainutlaatuisen. Tässä vaiheessa albumia tunteeni albumin svengistä ja bluesmaisuudesta vahvistuu entuudestaan. Bändin soitto elää ja kuoro toimii erittäin hyvin. "Suojelusenkeli"-kappale on jälleen mainio oivallus Vexin sanallisesta arkistosta. Kappaleessa kuvaillaan juopon sekä hänen suojelusenkelinsä herra Gabrielin elämää. Kun soimaan rävähtää "Koko elämä on blues" niin tajuan heti että "no niin". Tähän voisikin kiteyttää koko tämän levyn arvostelun ja mieleen tulee ajatus että "aivan...tällä levyllähän tämä kappale olikin". Olin miettinyt bluesahtavaa soundia jo aikaisemmin ja nyt tulee kappale jonka otsikko on tämä. Laulun teksti on ehdottomasti koko albumin koskettavin. Syynä tähän on myös se, että jälleen Vexi sanelee sanojaan mutta asettuu Irwinin nahkoihin. Sanoituksen nousee esille etenkin kohta: "on pellen työnä vain muita huvittaa / jos poliitikot eivät mitään aikaan saa? / niin miten renttu sitten voisi tehdä sen?". A-puolen päättää "Maksettu rakkaus" joka mässäilee mahtavasti kyseisellä aiheella sekä tekstillisesti että musiikillsesti. Tämä ralli oli tämän levyn ehdoton suosikkini kun teininä levyn itselleni sain.

B-puolen aloittava "Pilsneripusu" kertoo juopon uskollisuudesta eri asioihin. Sävellyksenä kappale on mukaansatempaava ralli. "Jee jee jee" on jälleen Vexin ns. kaksoismerkityksen sanoituksellinen oivallus. "Jee jee jee - ei pienet pahaa tee". Rallissa lauletaan juoposta joka ottaa pienet ja jonka parempi puolisko toivoisi: "pientä joka päivänpaisteen tois mutta kuinka pesusientä sänkyhommiin käyttää vois?". Ralli on oivaltava, hauska ja silti siitä löytää totuuden rippeitä. Soitto toimii edelleen aivan mahtavasti, etenkin biisinlopetus on silkkaa jammailua ja sooloilua joka laittaa jalan väkisinkin vipattamaan. "Nauru elämälle" sen sijaan on aivan toista maata. Kun Vexi asettuu Irwinin nahkoihin sanoituksissaan niin se koskettaa aina eniten. Etenkin tämä kappale on todella traaginen vaikka siinä otetaan myös kantaa herrojen muiden elämällä pelailuun. "Koskenkorvassa" palataan jälleen naisiin, viinaan ja keikkaelämään rennolla rallipoljennolla. Seuraava kappale "On Suomi kiinni" ei ole enää mikä tahansa ralli vaan jää väkisinkin soimaan päähän...vuosiksikin. Aihealue on kuitenkin tuttu: jätkän ja herrain maailmojen vertailu. Sävellys ja sovitus (ja soitanta) on kuitenkin erittäin toimiva. Tästä tulee erittäin hyvälle tuulelle. Juuri tälläistä Irwinin musiikin pitää ollakin. Levyn päättävä "Maailma on meidän tänään" ei jää levyltä erityisesti mieleen.

Vexi Salmi muistelee re-masteroidun cd:n sisäkannen tekstissä, että Kassu Halonen soitti taustat yksin Takomo-studiolla, mutta alkuperäisen älppärin takakannen mukaan levyllä esiintyvät muusikot: Janne Louhivuori (kitara), Juha Björninen (kitara), Jarmo Nikku (kitara), Kassu Halonen (kosketinsoittimet), Jari Heino (basso) ja Keimo Hirvonen (rummut).

Perusiskelmä-bändeihin verrattuna tällä levyllä on liikkeellä varsin taidokas ryhmä tai ainakin miehet ovat saaneet aikaan mainion yhteissoitannan.

Kokonaisuutena ja verrattuna Irwinin muuuhun tuotantoon kyseinen albumi saa minulta kolme ja puoli horsmaa.